Jäsenkyselymme paljasti taas kerran, että palkattoman työn tekeminen on ylemmillä toimihenkilöillä valitettavan yleistä.

Tiivistelmä harmaan ylityön juridiikasta:

• Ylemmät toimihenkilöt kuuluvat lähes poikkeuksetta työaikalain piiriin, mikäli kyse ei ole organisaation tai sen itsenäisen osan johtajasta. Muunlainen sopimus on yleensä mitätön (ks. tarkemmin artikkeli sivuillamme www.asia.fi/tyoaikalaki).
• Kun kuulutaan työaikalain piiriin, ylimääräistä työtä on pääsääntöisesti kolmenlaista:
  • ylityö (työ, joka ylittää 8 h/päivä tai 40 h/viikko), jota tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella, ja josta maksetaan korotettu korvaus
  • saldoplussat/liukumat, joita työntekijä tekee vapaaehtoisesti ja jotka voidaan pitää vastaavana vapaa-aikana
  • kaikki muu ylimääräinen työ on harmaata ylityötä, jossa työntekijä lahjoittaa aikaansa ja työpanostaan työnantajalle (ks. tarkemmin www.asia.fi/ylityo)  

Virheellisiä käsityksiä työaikalain ulkopuolella olemisesta

Suurimmalla osalla niistä, jotka jäsenkyselyssä ilmoittivat olevansa työaikalain ulkopuolella, oli valitettavasti virheellinen käsitys asiasta. Yleisimmät perustelut olivat:

• Työaikalain soveltumattomuudesta on sovittu työsopimuksessa
• Työnantaja ei seuraa työaikaa
• Itsenäinen asiantuntijatyö tai keskijohdon esihenkilö

Mitkään näistä perusteluista eivät riitä sille, että oltaisiin työaikalain ulkopuolella (ks. tarkemmin www.asia.fi/tyoaikalaki).

Tällä on merkitystä, koska suuri osa harmaasta eli palkattomasta ylityöstä selittyi sillä virheellisellä käsityksellä, että ollaan työaikalain ulkopuolella. Nähtiin siis työsopimuksen sisältävän velvoite tehdä työtä selvästi enemmän kuin normaali vajaa 40 tuntia, ilman erillistä korvausta rahana tai edes vapaana.

Työtä on liikaa

Toinen selitys harmaalle ylityölle oli vielä harmillisempi: työtä on yksinkertaisesti liikaa – siitä ei suoriuduta normaalityöajassa eikä työnantaja kompensoi tehtyä työtä. Tästä kerrottiin tarkemmin muun muassa näin (tekstejä muokattu anonymiteetin säilyttämiseksi):

• Olisi mahdollista ottaa vapaata liukumana, mutta työtilanne ei salli.
• Työt eivät pysy hallinnassa, jos sitä ei tee normaalityöaikaa enemmän.
• Työnantaja edellyttää ”joustamista”.
• Kertyneitä saldoja ei ehdi pitämään vapaina.
• Ylimääräisen työn tekeminen kuuluu työnkuvaan.
• Omatoiminen työ on välttämätöntä työtehtävien tyydyttävän hoitamisen kannalta.
• Satunnaiset yhteydenotot kännyn kautta, jotka hoituu muutamassa minuutissa työajan ulkopuolella.
• Tunteja, jotka on pakko tehdä, jotta kaikki määrätyt työt tulee aikataulussa tehtyä, mutta ilman työaikaseurantaa, jotta ylitöistä tai työajanylityksistä ei tulisi sanomista.
• Työmäärä on projekteista johtuen yli normaalin tuntimäärän.
• Työtehtävässä katsotaan, että minun tulee itse hallita työaikaani siten, että se on tasapainossa työn ja vapaa-ajan kanssa, niin että työt tulee tehtyä, mutta ylityöstä ei makseta.
• Vapaaehtoisesti voi tehdä enemmän, mutta niitä tunteja ei saa takaisin. Tästä muistutellaan ahkerasti.
• Ylityöt ovat välillä pakollisia työn suorittamisen kannalta, mutta työnantaja ei maksa niistä korvausta, vaan työntekijän odotetaan joustavan ja kerryttävän saldotunteja tahtomattaan. Vapaaehtoisuus on siis epämääräinen käsite, jos tekemättä jättäminen johtaa negatiiviseen palautteeseen työsuorituksesta.

Mitkään näistä perusteista eivät ole lakiin perustuvia oikeutuksia sille, että työnantaja voi vaatia ylimääräistä työtä. Monet vastaajista tiesivät tämän itsekin.

Mitä asialle pitäisi tehdä?

On aina työnantajan vastuulla huolehtia, että resursointi on riittävää. Työaikasuojelun laiminlyöminen on jopa kriminalisoitu, asiaan voivat puuttua sekä Lupa- ja valvontaviraston (ent. AVI) työsuojeluosasto että poliisi.

Ylemmän toimihenkilön kannattaa itsekin reagoida liian suureen työmäärään. Kerro esihenkilölle ja tarvittaessa vielä ylemmäs, jos työtä on liikaa. Kerro selvästi, että työ ei hoidu normaalina työaikana – mielellään sekä suullisesti että kirjallisesti, vaikka sähköpostilla. Mikäli itse haluat tehdä liiat työt ylitöinä, pyydä ylityölupaa, jotta saat ylityökorvauksen. Siltä osin, kun et halua tehdä ylitöitä, pyydä että hankitaan lisää resursseja. Niin kauan kuin työnantaja saa työn ilmaiseksi, ei työnantajalla ole siitä tarvetta maksaa – ylitöinä eikä lisättynä henkilöstönä.

Mikäli tämäkään ei auta, voit kääntyä työsuojeluvaltuutettusi ja/tai Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston puoleen. Lisäksi voit pyytää toimintaohjeita ASIAn työsuhdeneuvonnasta.

Muistathan, että normaali liukuminen on vapaaehtoista, eikä sillä pidä paikata työnantajan ylityön tarvetta. Mikäli sinun on pakko ”liukua”, sinun pitäisi saada siitä korotettu rahallinen korvaus tai valitessasi korotetut vapaat – ei yksinkertaista vapaata. Lisäksi tulee muistaa, että ylityöhönkin tarvitaan aina työntekijän suostumus.

Ongelmana on liukumien osalta usein myös, että saldovapaita ei ehditä pitämään. Monissa firmoissa on myös periaatteita, ettei saldoja tulisi pitää kokonaisina päivinä eikä ainakaan lomakausina, mikä myös vaikeuttaa saldojen järkevää käyttämistä. Näiden ongelmien taklaaminen saattaa onnistua vain siten, että lopettaa itse ”joustamisen”, jos työnantajakaan ei jousta.

Realiteetti usein toki on, ettei ylempi toimihenkilö halua itselleen hankalan mainetta. Halu tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja edetä urallaan johtaa valitettavasti usein harmaaseen ylityöhön. Tämä on ollut pitkään ongelma ylemmillä toimihenkilöillä, kaikilla aloilla (ks. mm noin kolmen vuoden takainen kirjoituksemme samasta aiheesta www.asia.fi/jasenkysely2023 . Joka tapauksessa näistä ongelmista kannattaa keskustella työsuojeluvaltuutetun ja tarvittaessa ASIAn juristien kanssa.

Sirpa Leppäluoto, ASIAn työmarkkinajohtaja
 

Teksti on julkaistu ASIA-lehdessä 1/2026. ASIAn vuosittainen jäsenkysely toteutettiin marras-joulukuussa 2026. Julkaisemme tuloksista tarkemmin sivuillamme. Tulokset etätyöhön liittyen löydät täältä.