Uutishuone

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia etsimässä

14.10.2025 | Työelämä

Artikkelikuva

Millainen on tulevaisuuden työelämä? Mitä taitoja silloin tarvitaan? Suuria muutosvoimia ennakoimalla voi valmistautua tulevaan. Sellaisia ovat esimerkiksi teknologinen murros, väestörakenteen muutos, ilmastonmuutos sekä vihreä siirtymä.

Mitä jos netti katkeaisi useammaksi päiväksi? Entä jos työtietokoneen ohjelmistot lakkaisivat toimimasta? Entä jos sähköt katkeaisivat tunneiksi? 

Se, miten ihmiset osaisivat toimia tällaisissa tilanteissa, on yksi tulevaisuuden tärkeistä taidoista.

– Kyse on häiriöosaamisesta eli kyvystä toimia teknologian ja infrastruktuurin haavoittuvuuksien keskellä. Jos verkot ja yhteydet kaatuvat, ihminen osaisi silti toimia ilman apusovelluksia, kuten laskinta tai tekoälyä ja osaisi ajatella, vaikka tietokone ei toimisi totuttuun tapaan, sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston alaisesta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Työssään Ollila tarkastelee edessämme olevia muutoksia noin 10–20 vuoden aikajänteellä.

Hän ennakoi energia- ja verkkoyhteyksiin tulevan hankausta. Siksi esimerkiksi riippuvuuksien ja haavoittuvuuden tunnistaminen ja niihin varautuminen ovat tulevaisuuden osaamista. Sähkökatkon tai nettiyhteyden katkeaminen pitemmäksi aikaa synnyttää ongelmaketjun nykyisenlaisessa yhteiskunnassa. 

– 4G-verkot myytiin niin täyteen, että tukkoon meni. Katkoksia voi tulla myös sähkönjakeluun. Häiriöihin ja arjen hankaluuksiin on hyvä varautua. 

Verkoissa voi olla katkoksia ylimyynnin ja ylikuormituksen, äärisäiden, sabotaasien ja inhimillisten virheiden vuoksi. Ennen energiantuotanto oli keskitettyä, nyt hajautettua ja siksi voi syntyä enemmän kaapelivikoja, kun piuhojakin on enemmän, Ollila sanoo.  

 •••

Työelämän tulevaisuutta tarkastellessa on hyödyllistä jaotella muutoksia hitaisiin ja nopeisiin.  Toisaalta jotkut hitaistakin muutoksista, kuten tekoäly ja energiamurros, voivat yllättää, kun niitä työstetään ja kehitetään pitkään taustalla, suurelta yleisöltä hieman sivussa, kunnes työn alla ollut teknologia saavuttaa kunnollisen kypsyysasteen ja käytettävyyden.

Laskevia koneita on ollut vuosikymmeniä ja tämän sortin teknologiaa on kehitetty karkeasti ottaen 60–70 vuotta. Ensimmäiset tietokoneet tulivat Kelalle jo 50–60-luvulla ja sen jälkeen verottajalle ja pankkeihin. Arjessa käyttämämme älylaitteet ovat tätä samaa juurta ja jatkumoa. Nyt tekoälysovellukset vain ovat tulleet vauhdilla osaksi monen arkea. 

– Kun osa muutoksista on nopeita, voi tuntua, että ne vaativat kiihdyttämään tahtia eli pitää olla sitä, tätä ja tuota. Osa muutoksista taasen on niin hitaita, että niiden todellista voimaa ja vaikutusta ei huomata ennen kuin ne ovat täällä, Ollila kuvailee.

Jos työelämässä tulevaisuudessa tarvitaan taitoja, joiden luonne ei vielä ole tiedossa, miten tulevaan silti voi jo valmistautua? "On hyvä avartaa omaa ajattelua ja ottaa vastaan erilaisia, uusia juttuja, ettei sulje suoralta kädeltä jotakin kiinnostavaa ja hyödyllistä pois", sanoo sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston alaisesta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Kun tietoteknologia on yhä laajemmin osa arkeamme, tarvitsemme uudenlaisia metataitoja arkisten asioiden ja tavaroiden käytössä. Muutamia vuosia sitten esillä ollut internet of things eli vaikkapa tekoälyn, erilaisten softien ja teknologian niveltyminen entistä enemmän osaksi kodinkoneiden tai kulkuvälineiden käyttöä, tarkoittaa metataitojen vaatimusten kasvamista.

Kun työelämässä hankitaan uusia välineitä tai laitteita, ajatellaan, että ne helpottavat työntekoa. Näin yksioikoista se ei aina ole.

– Ohjelmistokehittäjät tuuttaavat ensin puolivalmiin version, ja kun käyttäjät valittavat erinäisistä asioista, saavat kehittäjät ilmaista käyttökokemusta. 

Teknologian läpitunkevuus on osa arkeamme jo nyt ja todennäköisesti suunta on sama myös jatkossa.

– Jos meillä ennen oli apuvälineinä moottorisaha ja kirves, nyt meillä on tietokone ja sovellukset. Se, mitä meille jää ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on toiset ihmiset. Kaikkea työtä tehdään kuitenkin ihmistä varten, Ollila muistuttaa. 

Teknologisoituvassa työelämässä luova ja sosiaalinen älykkyys ovat ihmisen valttikortteja. 

Yksi hidas ja merkittävä muutos on ilmastonmuutos. Se on niin iso muutosvoima, että poliittista hankausta ja turbulenssia on ennustettavissa myös Eurooppaan. 

– Ilmastonmuutoksen suurta vaikutusta on hankala tajuta, vaikka ilmiö on ollut esillä. On puhuttu, jahkattu ja ehditty jo kyllästyäkin koko aiheeseen ennen kuin on tehty mitään konkreettista. 

Hän arvioi säiden muuttuvan, tulvien yleistyvän ja pakolaisten lähtevän liikkeelle suurin joukoin.

– Ensin voi tulla miellyttävämmän ilmaston etsijöitä. Sitten isommat massat lähtevät liikkeelle sieltä, missä elinolot ovat muuttuneet mahdottomiksi. Afrikassa sisäisiä pakolaisia ja siirtolaisia on kymmeniä miljoonia. 

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös infraan. Teiden kunto voi heikentyä. Töihin kulkeminen vaikeutua. Talojen rakenteet pilaantua. 

– Ei meidän taloja tai teitä ole tehty kestämään jäätymisen ja sulamisen vaihtelua. Keskellä talvea on lauhaa, ja vesi ehtii sulaa ja jäätyä moneen kertaan. Kaikki rakennukset eivät kestä myöskään viistosadetta. Erityisesti kerrostaloissa voi olla kuuma, jos ympärillä ei ole viilentävää puustoa. Korjauspainetta ja velkaa alkaa syntyä koteihin ja työpaikkarakennuksiin. Ja entä logistiikka, jos tiet tulvivat?

Ollila arvioi kestävyyskysymysten kuten materiaali- ja energiatehokkuuden sekä kiertotalouden nousevan pintaan entistä vahvemmin myös työpaikoilla. 

– Kestävyys on hyvin paljon muutakin kuin työpaikkojen eriväriset roskalaatikot. Ajatellaanpa vaikka vesivessoja. Onko niitä enää muutaman kymmenen vuoden päästä, kun tarjolla on kompostoivia, pakastavia ja polttavia tekniikoita? Vesivessa on esimerkki tekniikasta, joka on perustunut yltäkylläisyyteen. 

Kestävyysajattelu arkipäiväistyy. Samalla kestävyysosaamiselle ja vihreän siirtymän osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää.  

– Yhteiskunnat muuttuisivat, jos hallitukset tekisivät politiikkaa muullakin kuin ihmisten miellyttämismentaliteetilla. Osa yrityksistä sen sijaan on osoittanut olevansa edelläkävijöitä. Ne tähtäävät energian säästämiseen ja materiaalitehokkuuteen, jota asiakkaatkin arvostavat. 

 •••

Suomen väestörakenteen vuoksi työikäisten joukko on tulevaisuudessa aiempaa pienempi. Maahanmuuton myötä työpaikat monikulttuuristuvat.

 – Kun työkavereita on eri maissa ja maista, työkielet vaihtuvat ja syntyy erilaisia toimintakulttuureita, joita sovitellaan yhteen tai joiden pohjalta luodaan uutta. 

Työpaikoilla ei voi pitäytyä siinä, että nykyinen tapa on ainoa oikea.

– Tulijat tuovat muita ratkaisuja. Kun osataan yhdistellä, voi syntyä parempia ratkaisuja. Monet tulevat yhteiskunnista, jotka ovat edelläkävijöitä joissain asioissa. 

Ihmisten roolit ja tehtävät työelämässä muuttuvat huomaamatta – ja toisinaan rysäyksellä. Muutosten keskellä työntekijän ja työyhteisöjen on hyvä tunnistaa ja analysoida yhdessä nykyiset taidot ja sen jälkeen pyrkiä johtamaan osaamisia taitavasti: siis käytännössä huolehtimaan esimerkiksi siitä, että jatkossa tarvittavia avaintaitoja hankitaan omalle väelle. 

Ennakointi on erilaisten tulevaisuuksien hahmottamista, ei ennustamista.

– Koko ajan ei tarvitse tehdä massiivisia tulevaisuustöitä, vaan muistaa viilata strategioita aika ajoin, sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Ollila Turun yliopiston alaisesta Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.


Hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta silmällä pitäen

Sosiaalinen osaaminen

  • Kyky hankkia uutta täydentävää osaamista eli jatkuvan oppimisen ajatuksen omaksuminen.
  • Kyky oppia yhdessä.
  • Kyky yhdistellä omia osaamisia toisten ihmisten osaamisten kanssa.

Moninaisten tulevaisuuksien hahmottaminen

  • Pysähdytään tarkastelemaan tulevaisuuden näkymiä ja pinnalla olevia ilmiöitä seuraamalla uutisia, yleistajuisia tiedejuttuja, oman alan ja myös muiden alojen julkaisuja ja ammattilehtiä.
  • Muodostetaan näkymää ja strategiaa tulevaan yhdessä, ei vain johdon voimin
  • Ennakoidaan vaadittavaa osaamista ja mietitään, miten työnantajan ja työntekijän tarpeet ja kiinnostuksen kohteet voisi sovittaa yhteen. 
  • Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien näkeminen. Kaikki eivät ajattele kuten me.

Johdonmukainen, harkittu toiminta

  • Esimerkiksi politiikka on nopeatempoista, ja poliitikko voi kokea tarvetta reagoida kaikkeen nopeasti. Yhtä lailla yrityksen johto voi antaa idean, joka sitten toteutetaan hätiköiden. Tekeminen voi mennä tärinäksi.
  • Monen työtaakka on suuri. Esihenkilön kannattaa deletoida ennen kuin delegoi, eli pohtia, mitä asioita on aidosti hyödyllistä saada aikaan. 

Systeeminen ajattelu ja käsitys kompleksisuudesta

  • Kyky tunnistaa, minkä systeemien osasia olemme ja mitkä ovat niiden vaikutukset toisiinsa. Esimerkki: Etäpäivien lisääminen vaikuttaa paljon laajemmalle kuin ajattelemme: liikenteeseen, energiankulutukseen, työhyvinvointiin, työn tuottavuuteen, siivoussykliin työpaikalla, lounasravintoloihin toimistokeskittymien likellä ja niin edelleen.
  • Systeeminen ajattelu tarkoittaa kykyä tunnistaa ketjut, riippuvuudet, syy-seuraussuhteet ja kokonaisuudet.

Oman aikaperspektiivin laajentaminen

  • Ymmärrys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisestä suhteesta ja kyky hahmottaa pitkällä aikavälillä tapahtuvaa muutosta.

Kriittinen ajattelu

  • Taito arvioida menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia käsityksiä sekä niiden taustaoletuksia ja muodostumista.

Luova ajattelu

  • Mielikuvituksen käyttö omien tulevaisuutta koskevien ennakko-oletusten ja uskomusten ylittämisessä ja kuvittelun rajojen laajentaminen.

Proaktiivinen ja vastuullinen toiminta

  • Ymmärrys yksilöllisestä ja yhteisöllisestä vastuusta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyen, kyky perusteltujen arvovalintojen tekemiseen ja tulevaisuuteen vaikuttaminen toiminnalla.

Epävarmuuden hyväksyminen

  • Taito suunnata ajattelua ja toimintaa avoimeen tulevaisuuteen ilman varmuutta niiden seurauksista.

Itse- ja arvoreflektio sekä oman tulevaisuussuhteen tunnistaminen

  • Kyky omien arvojen, oman maailmankuvan ja tulevaisuudenkuvan sekä tulevaisuutta koskevien tunteiden tunnistamiseen ja arviointiin.


Teksti: Iida Ylinen Kuvat: Mikko Kaaresmaa

Artikkeli on julkaistu ASIAn jäsenlehdessä 3/2025

  • 43
  • 51
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • 13

  • Lue lisää aiheesta

    Loading...