Paikallinen sopiminen

Paikallisen sopimisen lisäämisestä on puhuttu vuosikausia, sitä ovat halunneet sekä työnantaja- että työntekijäpuoli. Erimielisyyttä on ollut siitä, miten sitä käytännössä lisätään.

Hallitusohjelmassa hallitus ilmoittaa tahtotilanaan, että paikallinen sopiminen on yhdenvertaisesti mahdollista kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustusjärjestelmä yrityksessä on. Hallitus haluaa laajentaa paikallisen sopimisen edellytyksiä poistamalla työlainsäädännöstä järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat paikallisen sopimisen kiellot.

Työlainsäädäntöä suunnitellaan muutettavaksi niin, että myös yrityksen kanssa tehdyllä työehtosopimuksella voidaan sopien poiketa samoista työlainsäädännön säännöksistä, joista poikkeaminen on nyt mahdollista vain valtakunnallisella työehtosopimuksella. Yrityskohtaisen työehtosopimuksen em. poikkeamismahdollisuudet edellyttävät, että työehtosopimuksen tekee työntekijöiden puolelta työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys tai siihen kuuluva työntekijöiden yhdistys.

Suunnitelma perustuu vuonna 2016 valmistuneeseen kolmikantaisen työryhmän raporttiin ilman nk. luottamusmieslukkoa. Paikallinen sopiminen mahdollistettaisiin yritystasolla niin, että sopijana voi olla luottamusmies, luottamusvaltuutettu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö.

Tällä muutoksella olisi olennainen vaikutus myös työsuhteen vähimmäisehtoihin. Työntekijä on työsuhteessa heikompi osapuoli, jota suojataan pakottavalla lainsäädännöllä ja pakottavilla työehtosopimusmääräyksillä monin tavoin. Paikallisessa sopimisessa on tähän mennessä yleensä pitänyt olla työntekijäpuolella edustajana luottamusmies. Luottamusmies on ammattiliiton neuvottelijaksi kouluttama ja ammattiliitolta jatkuvasti tukea saava ammattilainen. Mikäli jatkossa sopijoina työntekijäpuolella ovat myös muut kuin siihen koulutuksen ja tuen saaneet luottamusmiehet, aiheuttaa se aidon riskin työehtojen epäoikeudenmukaisesta heikkenemisestä.

Positiivista on hallitusohjelman suunnitelma, että työtuomioistuimen tehtäviä laajennettaisiin ja sen resurssit turvattaisiin nopeiden käsittelyaikojen varmistamiseksi. Jatkossa työtuomioistuin käsittelisi erillisessä kokoonpanossa nk. yleissitovassa kentässä tehtyjen työehtosopimusten paikallisen sopimisen tulkintaa koskevat erimielisyydet. Työtuomioistuin on tähän asti toiminut hyvin ohuilla resursseilla sen juttumäärään ja merkitykseen nähden, joten toivottavaa on, että mahdollisesti lisättävät resurssit auttaisivat työtuomioistuimen ruuhkissa muutenkin.

”Yleinen linja”

Toinen pitkään keskustelua työmarkkinoilla herättänyt aihe on ollut ns. yleinen linja työehtosopimusneuvotteluissa. Työantajapuoli on halunnut eroon keskusjärjestöjen käymistä neuvotteluista ja siirtyä liitto-, yritys- tai liiketoimintakohtaisiin neuvotteluihin. Samalla työnantajapuoli on kuitenkin voimakkaasti lanseerannut ns. yleisen linjan noudattamista, mitä on välillä kutsuttu myös vientimalliksi tai Suomen malliksi. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että mikään työnantajaliitoista ei ole suostunut päänavaajaliittojen välillä sovittua suurempiin palkankorotuksiin. Muut liitot eivät ole voineet edes aloittaa palkkaneuvotteluita odotellessaan päänavaajaliittojen sopimusta.

Työntekijäpuoli ei ole missään vaiheessa suostunut tällaiseen menettelyyn. Tämä linja on haitallinen sopimusvapauden kannalta ja lisäksi se estää ottamasta huomioon eri alojen tilanteita. Olemme lisäksi pitäneet ristiriitaisena sitä, että työnantaja toisaalta halusi eroon keskusjärjestöjen välisistä kokonaisratkaisuista, mutta samalla haluaa säilyttää vahvan koordinoinnin omalla puolellaan kaikkien työnantajaliittojen välillä.

Nyt hallitus haluaa betonoida tämän epäoikeudenmukaiseksi kokemamme järjestelyn lakiin: hallitusohjelman mukaan lailla säädettäisiin, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.

Suomi on mukana kansainvälisissä sopimuksissa, joilla on turvattu ammattiliittojen kollektiivinen neuvotteluoikeus ja sopimusautonomia. Hallitusohjelman mukainen lakimuutos olisi räikeässä ristiriidassa myös näiden kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Uudistus heikentäisi myös työtaisteluiden merkitystä: työnantajaliitto tietäisi päänavauksen jälkeen jo etukäteen, mikä palkkaratkaisu tulee olemaan.

Irtisanomisten ja lomautusten helpottaminen

Hallitusohjelmalla pyritään helpottamaan työntekijöiden irtisanomisia ja lomautuksia monin tavoin:

• Jatkossa yhteistoimintalakia tulisi noudattaa vain niissä yrityksissä ja yhteisöissä, jotka työllistävät säännöllisesti vähintään 50 työntekijää. Tällä hetkellä raja on 20 työntekijää.
• Yhteistoimintalain mukaisia muutosneuvottelujen vähimmäisaikoja lyhennettäisiin puolella. Tämä mahdollistaisi mm. nopeammin toteutettavat irtisanomiset ja lomautukset.
• Työsopimuslakiin perustuva työntekijän takaisinottovelvollisuus poistettaisiin alle 50 henkeä säännöllisesti työllistävissä yrityksissä ja yhteisöissä, ja tätä säädöstä voitaisiin noudattaa työehtosopimuksen määräyksestä riippumatta. Tämä helpottaisi merkittävästi pienten yritysten tuotannollisia, taloudellisia ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvia irtisanomisia (tuta-perusteet). Uhkakuvana on, että tuta-perusteita käytettäisiin sellaisissakin tilanteissa, kun aitoa työn vähenemistä ei ole, vaan haluttaisiin vain päästä tietystä työntekijästä eroon – koska työsuhteen päättymisen jälkeen toisen henkilön palkkaaminen tilalle olisi helpompaa.
• Työsopimuslain vaatimus lomautusilmoitusajasta lyhennettäisiin seitsemään päivään, ja tätäkin voitaisiin noudattaa työehtosopimuksen määräyksistä riippumatta.
• Henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä muutettaisiin niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy. Tällä hetkellä syyn on oltava sekä asiallinen että painava. Se, että jatkossa syyn ei tarvitsisi olla painava, herättää ainakin minussa huolen, että työntekijöiden tulisi olla liiankin varovaisia, ja tämä voisi olla haitallista innovoinnin ja olemassa olevien rakenteiden kyseenalaistamisen kannalta. Ainakin muutoksesta seuraisi vuosien epävarmuus, ennen kuin saataisiin relevanttia oikeuskäytäntöä.

Lopuksi

Hallitusohjelmassa on paljon hyvääkin, ja myös me akavalaisissa liitoissa haluamme julkisen talouden tasapainottamista. Nyt kuitenkin neuvottelujärjestelmään tehtävät muutokset ovat pelkästään työnantajapuolen toivomusten mukaisia, ja työntekijöiden työsuhdeturvaan ollaan tekemässä pelkästään heikennyksiä – samalla työntekijäpuolen toivomat tasapainottavat elementit puuttuvat.

Sirpa Leppäluoto
YTYn työmarkkinajohtaja

Lisätietoa

Akavan työllisyyslinjaukset
YTYn jäsenkysely 2022: yleiskorotukset takaavat palkankorotuksen kaikille - palkka nousee enemmän työpaikkaa vaihtamalla
YTYn jäsenet ovat huolissaan julkisen talouden velkaantumisesta
Työelämän tietopankki