Petteri Orpon hallitus on päättänyt panostaa kasvupolitiikkaan. Hyvä niin – olisihan se kummallista, jos porvarihallitus ei keskittyisi talouden vauhdittamiseen.

Hallitus päätti varsin fiksusti osoittaa tukia rakentamiseen, infrastruktuurihankkeisiin sekä teollisuuden investointeihin. Tärkein kannustin oli kuitenkin työn verotuksen alentaminen yli miljardilla eurolla. Ilahduttavaa oli, että hallitus päätti vihdoin alentaa korkeimpia marginaaliveroja, mikä kannustaa juuri niitä erityisosaajia, jotka osaamisellaan ja työllään voivat luoda lisää työpaikkoja muille.

Sitten alkoi palkansaajan verenpaine nousta. Hallitus päätti nimittäin rahoittaa veronalennukset poistamalla saman verran verovähennyksiä. Työhuonevähennys poistuu, polkupyöräetu poistuu ja työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuus poistuu.

Asiantuntijat ja Esihenkilöt ASIA ry:n jäsenten mediaanipalkka on 5 100 euroa. Hallituksen kasvupaketti tarjoaa tälle avainryhmälle 14 euron vuotuisen kannustimen. Ansiotuloverotuksen keventäminen poistamalla vähennyksiä ei todellakaan ole kasvua edistävä verokevennys.

Hallitus ei myöskään huomioinut sosiaaliturvamaksuihin kohdistuvaa korotuspainetta. Nyt kun maksuja nostetaan, kasvupaketin lopputulema on, että joidenkin akavalaisten verotus jopa kiristyy.

Pidän hyvänä asiana, että ylimpiä marginaaliveroja alennetaan. Hallituksen olisi kuitenkin pitänyt panostaa myös keskituloisten marginaaliverojen keventämiseen – sen sijaan, että yritysveroa alennetaan 800 miljoonalla eurolla, mikä todennäköisesti valuu lisäosinkoina ulkomaisille omistajille. Eikö hallitus muistanut, että myös työnantajan liikkumatila kasvaa välillisesti, kun ansiotuloverotus laskee?

Veropolitiikassa ärsyttää jatkuvasti se, että palkansaajat joutuvat maksumiehiksi, kun yritysten verotusta ja maksuja alennetaan. Ja erityisesti se, että yrityskentän ylimääräinen verohyöty ei jää vahvistamaan yrityksen tasetta, vaan se voidaan heti jakaa osakkeenomistajille.

Sama pätee paljon puhuttuihin yritystukiin. Veronmaksaja ihmettelee, miksi valtio antaa vuosittain pörssiyhtiölle 20 miljoonaa euroa alakohtaista tukea, kun sama yritys kiittää tulouttamalla 10 miljoonan osingot omistajille. Eikö 10 miljoonan tuki olisi siten riittänyt?

Hallituksen halua poistaa ammattiyhdistysmaksujen verovähennysoikeus ei voi pitää minään muuna kuin ideologisena iskuna. Vero-oikeuden dosentti Timo Viherkenttä muistutti lausunnossaan, että järjestöjen jäsenmaksut ovat sekä työntekijöille että työnantajille tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuvia menoja, joihin pitää jatkossakin saada verovähennys. Järjestöjen tarjoama työsuhdeneuvonta ja koulutus liittyvät nimenomaan jäsenten tulon hankkimiseen ja säilyttämiseen. Lisäksi monille järjestön jäsenyys on usein edullisin tapa saada nämä palvelut.

On vaikea nähdä, miten Suomen talous voisi kasvaa, jos palkansaajien pääsyä neuvontaan ja koulutukseen rajoitetaan.

Mats Nyman
Toiminnanjohtaja